Yksityissektori ja sote

Suomen hallitus haluaa yksityistää terveyspalvelut maakuntauudistuksen myötä. Olen ollut töissä terveyspalvelualalla yli 30 vuotta, joista vain 1,5 vuotta julkisella puolella. Terveyskeskuksessa työskentelyä haittasi suunnattomasti se, että työtä koskevia päätöksiä tekivät maanviljelijät, kirjastonhoitajat, koneyrittäjät ym. sellaiset kunnanvaltuuston jäsenet, joilla ei ollut oikeasti minkäänlaista käsitystä työn reunaehdoista terveydenhuollossa.

Maakuntien yhtiöittäminen askarruttaa, koska emme voi tietää kuinka edunvalvonta tullaan hoitamaan. Tällä hetkellä Terveyspalvelualan työehtosopimus on yleissitova (yli 50 % alan työntekijöistä on järjestäytynyt Tehyyn, Superiin ja Ertoon), mutta miten käy jatkossa? Tulevat työnantajat päättävät, miten järjestäytyvät ja mitä työehtosopimusta haluavat noudattaa. Sosiaalipalvelujen integroitumista terveyspalveluihin on jo otettu huomioon yksityisellä sektorilla. Työnantajat muodostivat viime vuonna Hyvinvointialojen liitto ry:n. Eli enää ei ole sosiaalialan työnantajaliittoa ja terveyspalvelualan työnantajaliittoa. Nyt odottelemme, alkaako työehtosopimusten integroiminen jo ensi syksynä.

Tehy varautuu kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin työnantajien järjestäytymistä ajatellen. Entä henkilöstö? Onko yksityissektori joku kamala peikko, jota pitää pelätä? Vai olisiko se mahdollisuus? Jospa se onkin mahdollisuus hyvissä työolosuhteissa osaavan johdon alaisuudessa työskentelemiseen. Maakuntien yhtiöiden johto tulee olemaan ratkaisevassa roolissa. Henkilöstö voi pitää huolen järjestäytymisasteen pysymisestä korkeana. Sillä tavalla ja omasta osaamisesta huolehtimalla tästä uudistuksesta selvitään.

Leila Leiviskä
Pääluottamusmies, työfysioterapeutti