Ajatuksiani vuorotteluvapaasta

Vuorotteluvapaata on lähes yksin puolustanut ay-liike ja on myönnettävä, että se on ollut haastavaa. Vuorotteluvapaaseen on tehty kaksi kertaa heikennyksiä ja nyt lokakuun alussa se oli hallituksen budjettiriihessä lopettamisuhan alla. Perusteluna poistolle oli muun muassa, että tarvitaan järeämpiä ja kustannustehokkaampia työllisyystoimia.

Aikoinaan, kun vuorotteluvapaasta sovittiin, se nähtiin lääkkeeksi työttömyyteen. Silloin ajateltiin, että työssään jo uupumisen rajoilla oleva pääsee hetkeksi virkistymään ja työtön pääsee töihin. Eli ajatus oli win-win,  jolloin jokainen voittaisi. Työntekeminen on kaikille osapuolille kannattavampaa kuin työttömyys – myös valtiolle.

Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksenkin mukaan selkeästi paras aktiivitoimenpide työllistymisen näkökulmasta oli juuri vuorotteluvapaajärjestelmä vuonna 2018. Siis tästä on selkeästi hyötyä työllistymisen näkökulmasta. Meille tehyläisille tämä aihepiiri on tärkeä.  Me olemme yksi iso joukko, jotka ovat vuorotteluvapaan mahdollisuutta käyttäneet. Toki on selvää, kun vapaalle pääsyä rajoitettiin ja vuorotteluvapaan sijaisen edellytyksiä kiristettiin, vuorotteluvapaan käyttö on vähentynyt, mutta ei suinkaan lakannut. Esimerkiksi vuonna 2018 terveydenhuollon työttömyyskassa maksoi vuorottelukorvauksia lähes 6000 tehyläiselle. Ei siis ihan pieni määrä tuokaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat käyttäneet kautta aikojen vuorotteluvapaata juuri jaksamisensa tukena. Useat ovat myös hakeneet uutta suuntaa työelämäänsä, motivaatioita, toiset ovat suunnanneet voimiaan läheistensä auttamiseen ja hoivaamiseen. Vuorotteluvapaan sijaisia on saatu kohtuudella ympäri Suomea. He ovat kokeneet asian hyvänä – saaneet jalan työpaikan oven väliin ja perehtyneet työpaikan toimintaan. Näin on aina helpompi saada vakaampi työsuhde, kun on osaamisensa näyttänyt. Nyt toki on ilmennyt, että paikalliset työnantajat ovat kovin nihkeästi suhtautuneet vuorotteluvapaan anomuksiin ja näin ollen sijaisuuksien etsiminen näihin on ollut vähäisempää. Mielestäni työnantajien suhtautuminen on hämmentävää ja arveluttavaa. Tällä menettelyllä he saisivat ikään kuin kaksi kärpästä samalla huitaisulla – vuorotteluvapaalle jäävä voisi ilman paineita huilata ja kerätä voimia ja työtön pääsisi töihin näyttämään osaamistaan. Mikä tässä yhtälössä on väärää tai epäloogista?

Mielestäni kaikki varteenotettavat pienetkin asiat, millä sote-alan osaajat saadaan pysymään ja jaksamaan vaativassa työssään, on otettava vakavasti. Meillä ei ole varaa menettää yhtään osaajaa ulkomaille tai muille aloille. Palkkauksesta, työoloista ja työntekijöiden jaksamisesta huolehtimalla saamme pidettyä alan veto – ja pitovoimaisena, kuten kaikki tiedämme.

Anna-Leena Brax

Tehyn I vpj