Edustamani ammattiliitto on ollut olemassa kohta 42 vuotta. Itse olen ollut toimijana mukana 20 vuotta.
Työelämän tasa-arvon eteen on tehty työtä vuosikymmeniä. Jo paljon ennen Tehyä. Olemme jatkaneet sitä arvokasta työtä, jota edeltävät sukupolvet aloittivat. Millariikka Rytkönen mainitsi tällä viikolla jo mm. naisten äänioikeuden saamisen vuonna 1906 – naiset saivat silloin sen Suomessa ensimmäisenä Euroopassa ja vaalikelpoisuuden ensimmäisenä maailmassa. Vuonna 1919 naimisissa oleville naisille suotiin oikeus ansiotyöhön ilman aviomiehen suostumusta. Vuonna 1926 asetettiin laki naisten kelpoisuudesta valtion virkoihin. Nämä ovat isoja merkkipaaluja.
Ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen pitkäjänteisellä työllä mm. palkkatasa-arvo on hiljalleen edistynyt. Edelleen naisen euro on kuitenkin 84,4 senttiä miehen kokonaisesta. Naisvaltaisilla aloilla on hyvä muistaa, että meillä miehen euro käytännössä on yhtä pieni. Siksi tasa-arvo on meidän ihan kaikkien yhteinen asia. Se liittyy alan arvostukseen.
Edustan alaa, joka on osa tämän maan huoltovarmuutta.
Edustan ammattilaisia, jotka turvaavat ja luovat turvaa, silloin kun turvan tunne on uhattuna tai säpäleinä.
Edustan alaa, jossa on vaikea resurssipula.
Edustan alaa, jonka vetovoima on minun sydämen asia.
Työkaverini kysyi minulta kolme vuotta sitten: ’oliko sinulla turvallinen olo’. Kysymys liittyi tilanteeseen, jossa oman kehoni rakenne aiheutti vakavaa harmia ja seurauksia. Vastasin hänelle, että minulla oli koko ajan äärest turvallinen olo. Vastaavissa tilanteissa soisin saman turvan tunteen aivan kaikille – nyt ja aina. Mutta se vaatii osaamista ja ammattilaisia – aikaa kohdata ihminen ja samalla hoitaa ja pelastaa.
Mikään ei ole itsestään selvää.
Mikään ei ole pysyvää.
Hyvinvointiyhteiskunnan eteen on tehtävä paljon töitä.
STTK:n mukaan raskaussyrjintä on edelleen arkea, eikä hallituksen suunnitelmat paranna tilannetta. Tämä näkyy myös Tehyn oikeuspalvelussa syrjintätapausten määrässä. Kun määräaikaisuuksien ehtoja aiotaan höllentää, on kaksinaismoralismia samalla huudella syntyvyyden lisäämisen perään.
Minun tehtäväni ei ole mitätöidä sitä, mitä on tasa-arvon eteen tehty yli 100 vuoden aikana. Minun tehtäväni on jatkaa sitä työtä. Minun tehtäväni ei ole antaa periksi, sillä haluan, että tällä alalla on toimijoita jatkossakin. Pieni lapseni osaa vasta laittaa laastarin ja koittaa kaulalta pulssia. Aion tehdä työtä sen eteen, että tälle alalle olisi houkuttelevampaa opiskella, jos hän sitä itse joskus haluaa.
Seppo Kääriäinen julkaisee viestipalvelu X:ssä lenkillä mietittyä -ajatelmia. Hän kiteytti tänä aamuna hyvin: ’kannattaa kuunnella mieluummin omaa sisäistä ääntä kuin ulkopuolisia supsuttelijoita’. Näin aion SITKEästi tehdä yhdessä SOTE- ja kasvatusalan ammattilaisten kanssa.
Marja Lampainen
puheenjohtaja
Tehyn sitoutumattomat ja keskiryhmät SITKE ry